Hematiittien voimaa

Hematiittia kannattaa kuljettaa mukana, jos haluaa parantaa henkilökohtaisia suhteitaan. Hematiitti rauhoittaa ja tasapainottaa tunnetiloja. Hematiitti auttaa pääsemään yli riippuvuuksista. Koska se auttaa ihmistä elämään tässä hetkessä, se kehittää myös muistia. (Täältä löytyy lisätietoa eri kivien voimasta.)

Hematiittien lisäksi näissä koruissa on sympaattisen rosoisia ja epätäydellisiä makeanvedenhelmiä sekä hopeoidut osat. Pitkä nauha on tarkoitettu kieputettavaksi ranteen ympäri moneen kertaan, mutta halutessaan sitä voi käyttää myös kaulassa. Kaulakorun ihana riipus on ylimääräinen tilauslahja Villihelmestä; kesti vähän aikaa keksiä, miten sen saisi kiinnitettyä vaijeriin. Lisäksi ripustin riipuksen sisään makeanvedenhelmen, jotta muuten niin simppeli koru sai mukavan yksityiskohdan. Ja mikä ihmeellisintä: onnistuin vihdoin rikkomaan pakkomielteeni symmetriaan!

Perjantai-illan tuotos

Korutöille on nyt ollut vähemmän aikaa, kun meneillään on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää. Viime perjantaina töiden jälkeen kuitenkin nautiskelin rauhallisesta, yksinäisestä illasta ja istahdin helmien ääreen. Olen edelleen erittäin viehättynyt noista dream-akaateista, joten ne asettuivat tähän rannekoruun hyvin luontevasti. Kaverikseen ne saivat jonkin sekalaisen helmipussukan mukana saamiani kivihelmiä, joita en tunnista, sekä kirpputorilta ostetusta korusta purettuja hopeanvärisiä pötkylöitä. Muutkin osat ovat hopeoituja. Koru miellyttää silmääni, mutta omaan ranteeseeni siitä tuli hieman liian iso. Täytyy siis pienentää sitä, ellei se sitten haluakin asettua jonkun toisen ranteeseen.

Nyt pidän pienen lomantapaisen ja lähden huomenna vaeltamaan Karhunkierrokselle. Pakkaushommat ja grammaviilaukset ovat vielä kesken, joten tämä ilta menee rinkan parissa puuhastellessa. Palattuani voinkin sitten taas panostaa korujen tekemiseen ja paneutua mm. muutamaan jonossa olevaan "tilaustyöhön".

Mukavia syyspäiviä!

Kiitos, Itella!

Ystäväni Anu täytti vähän aikaa sitten vuosia, 18 niin kuin aina. Ei nähty hänen synttäripäivänään, joten laitoin menemään kirjekuoressa nämä nättimykset, jotka hänelle ajatuksella väsäsin.


Anun lempiväri on turkoosi, joten värin valinta ei ollut vaikea. Käytin makeanvedenhelmiä, turkooseja jaspiksia sekä hopeoituja osia. Korusta tuli varsin nätti ja siro ja se näytti ranteessa hyvältä. Tein rannekoruja kaksi, jotta Anu voisi halutessaan käyttää yksi- tai kaksirivistä rannekorua. Täydensin settiä vielä korvakoruilla.


Vaan kuinkas sitten kävikään? Kirje lähti viikko sitten, eikä se ole vieläkään löytänyt perille. Epäilin, että josko kirje olikin liian painava, sillä en hoksannut punnita sitä, mutta siinä tapauksessahan Anu olisi vain joutunut itse lunastamaan korun. Lähetin lauantaina asiakaspalveluun varsin asiallisen sähköpostin, jossa kyselin, olisiko mitään keinoa selvittää kirjeen liikkeitä. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Huomenna soitan asiakaspalveluun ja en takaa, että pystyn enää olemaan asiallinen. Itellan palvelusta on muutenkin huonoja kokemuksia kuluneelta kesältä, kun postia ei työpaikallani meinattu sitten millään saada tulemaan oikeaan laatikkoon, joten tämä sattumus vain lisäsi epäluottamustani ko. laitosta kohtaan.

Korut eivät sinänsä olleet kalliita, mutta vaivalla ja ajatuksella ystävälle tehtyjä. Tähän väliin voisi todeta, että kannattiko lähettää tavallisena kirjeenä sellaista, mikä ei missään nimessä saa joutua hukkaan, mutta eihän tällaista nyt odota tapahtuvan! Miksei ne koskaan hukkaa vaikkapa tv-lupalaskuja?!

Ole hyvä Anu ja hyvää synttäriä näin jälkikäteen. Toivottavasti nautit näistä kuvista...

Kalansaalista

Odoteltuani jo muutaman päivän inspiraation löytyvän itsestään, päätin eilen lopulta vain istua alas, ottaa tarvikkeet esille ja ryhtyä mallailemaan helmiä sopivaan järjestykseen. Yllättävän helposti niistä alkoikin syntyä jotain ja tuloksena oli tällainen kalansaalis. Yhdistelmästä tuli niin herkullisen värinen ja kaulaan kauniisti istuva, että ensimmäistä kertaa voin sanoa olevani työhöni erittäin tyytyväinen.

Korussa on vaijeriin pujoteltuna "dream"-akaatteja, mustia lasihelmiä, mustia pyöreitä kirppislöytöhelmiä (ovatkohan lasia vai kiveä, vaikea sanoa) sekä hopeoituja välihelmiä.

Tässä vielä lähikuva riipusosasta, jonka erittäin sympaattinen kala on jotakin tunnistamatonta kiveä. Samoin noita pyöreitä pieniä riipuskiviä en tunnista.

Olen aika ylpeä erityisesti tästä riipusosasta, sillä toteutin sen ihan uudella tavalla. En uskalla väittää sitä omaksi "keksinnökseni", sillä joku jossain päin maailmaa on näin varmasti joskus korun tehnyt, mutta minä ainakin keksin sen ihan itse uudestaan ilman mallin ottamista keneltäkään.

Lisää hankintoja

Tällaisia ihanuuksia tupsahti postiluukusta eilen. Tai siis kaikki muut paitsi nuo turkoosit simpukkahelmet, jotka ostin sunnuntaina kirpparilta hintaan 1€. Nauhoissa sisimmästä alkaen ruusukvartsia (ja samalla varmistui, että lauantaina kirppikseltä ostamani vaaleanpunaiset helmet olivat tuota samaa, eli kivihelmiä nekin), "unelma"akaattia sekä tummanpunaisia ja vaaleanpunaisia (taas!) makeanvedenhelmiä. Vasemman alanurkan läjä on savukvartsia (käsittämättömän upeita) ja sekalainen läjä toiselta harrastajalta ostettuja "jämähelmiä".

Milloinkohan näistä ehtisi tehdäkin jotain...?

Nyt julistan itseni syyskuun ajaksi helmenostolakkoon, sillä viime aikoina on tullut käytettyä niihin hävyttömän paljon rahaa. Tämähän ei tietenkään koske korunosia (joita tilasin tänään...) eikä kirpputorilta ja Helmetin myyntipalstalta edullisesti ostettuja helmiä. Shoppailun sijaan yritän kaivella sitä luovuutta taas esille jostain kätköistä.

Helmien uusi elämä

Osa lauantain kirpparilöydöistä löysi jo paikkansa uudessa muodossa. Yllä ruskeahkot makeanvedenhelmet, kavereinaan hopeoituja korunosia sekä pieniä, vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä.

Alla sitten tämä ihmetys... vaaleanpunaista! Mitä ihmettä, enhän minä omista yhtään ainoaa vaaleanpunaista vaatetta tai muutenkaan koe sitä väriä millään tavalla omakseni. Vaaleanpunaiset helmet kuitenkin alkoivat huudella rasiasta ja kaunis koru niistä sitten syntyi. Kaverina heillä on samoja vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä (kuva vääristää värit) kuin rannekoruissa sekä hopeoitua kuparilankaa.


Tänään posti toi eräältä toiselta koruilijalta ostettuja makeanvedenhelmiä, yhteensä kuusi nauhallista. Nättejä kuin mitkä, ja arvatkaas minkä värisiä...? No vaaleanpunaisia! Pitäisiköhän tässä jo huolestua... Ja tosiaan, nyt vasta sen tajusin: olenhan valinnut tähän blogiinkin vaaleanpunaisen taustan. Tämän on nyt pakko olla joku alitajuinen juttu. Pakko.