Herkkuja kirpparilta

Heräsin tänään jo aikaisin, tempaisin jättimäisen kahvimukillisen ja suuntasin kohti kirpparia. Näiden löytöjen jälkeen tuli sellainen "kannatti herätä" -fiilis! Kaikki olivat myynnissä kokonaisina koruina, jotka kotona purin. Näistä saa uusiokäytössä tehtyä vaikka mitä kivaa.


Ylärivin helmistä en ole varma, ovatko lasia vai kiveä; mielestäni vaikuttavat kiveltä, mutta en mene vannomaan. Nättejä ja hyväkuntoisia joka tapauksessa. Keskellä oleva "pötkylä" on ilmeisesti magneettista hematiittia, josta en erityisemmin pidä, mutta katsotaan nyt, löytyykö sillekin paikka jostain korusta. Mustat helmet ovat lasia ja hopeanväriset pötkylät luultavasti hopeoitua metallia. Pinkit helmet ovat makeanvedenhelmiä ja luulenpa, että nuo ruskeat ovat myös. Nättejä joka tapauksessa.

Hintaa koko satsille kertyi 4,50 euroa, eli en edes ihan joutunut konkurssiin.

Jonkin verran bongasin omia tuotoksiaan myyviä koruntekijöitäkin. Meitä helmiharrastajia kyllä riittää.

Karun yksinkertaista

Hoksasin, että tarvitsen kaulakorun sellaisen topin kanssa pidettäväksi, joka on kaikkea muuta kuin söpö ja nätti vaan jotain vähän rokimpaa. Tartuin siis hopeoituun lankaan ja aloin väännellä. Hematiitit löysivät paikkansa ja eksyipä keskelle yksi "wannabe-hematiitti" lasihelmikin. Viimeistely nahkanauhalla, ronskit solmut, suurehko salpalukko (joka näkyy kuvassa vain epämääräisenä möykkynä) ja tadaa - näin syntyi kaulakoru, joka ei todellakaan ole mikään söpö ja sievä.

Tämä koru on itse asiassa kaikista tekemistäni eniten sellainen, joka sopii omaan käyttööni. Käytän varsin vähän koruja, joten siinä mielessä tämä harrastukseni on vähän erikoinen ja harvoin käsissä syntyy sellaista, jota käytän itse. Lahjon siis ystäviäni senkin edestä!

Äidin korut

Tässä setti, jonka tein kesällä äidilleni ns. tilaustyönä sopimaan juuri tiettyyn vaatteeseen.


Koruissa on makeanvedenhelmiä, hematiitteja, lasihelmiä sekä hopeoidut korunosat. Äiti tykkäsi erityisesti korviksista, jotka olivat juuri hänen korvaansa sopivat ja riittävän köykäiset.

Tämän setin tekemisen myötä ei paluuta makeanveden- ja kivihelmistä enää ollutkaan...

Kieppejä

Tämän päivän tuotos: kieputusharjoituksia. Paino sanalla harjoituksia, tämä ei todellakaan ole vahvin lajini. Ihan mukavaa näpertelyä se silti on. Vasemmanpuoleisissa korviksissa kivinä hematiitit, oikeanpuoleisissa makeanvedenhelmiä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en ehtinyt kuvaamaan päivänvalossa - ja se tulee varmasti olemaan ongelmana vastaisuudessakin iltojen pimetessä.


Seuraavaan korutarviketilaukseen aion kyllä vihdoin ottaa myös aitoa hopealankaa. Hankalaa, kun hopeoidusta langasta pienenkin vääntelyn tai vääränlaisen katkaisun seurauksena alkaa heti kupari paistaa alta... ei niin nättiä.

Helmiä sioille?

... eli koruja, joita tein varta vasten viime sunnuntaita varten, kun olin kirpputorilla myymässä tavaroitani. Arvatkaas montako korua myin? En yhtään! Kiinnostuneita katselijoita oli paljon, mutta kun kuulivat hinnan (joka kattoi juuri ja juuri materiaalikustannukset ja hieman vaivannäköä), katsoivat kuin hölmöä. Euroon tai kahteen kun kaikki pitäisi hinnoitella ja siitäkin vielä antaa tinkiä puolet pois. Noh, olihan tuo hieman väärä väylä omien korujen myymiseen, jossain muualla ehkä arvostettaisiin enemmän uniikkia käsityötä.

Nämä lasihelmityöt siis etsivät kaulaa, jossa roikkuessaan pääsisivät oikeuksiinsa. *Wink, wink*

--- Edit 6.11.08: Kaikki myyty.

Elämää projektista toiseen

Minä olen niitä ihmisiä, joilla on pakko olla aina meneillään jotain uutta ihmeteltävää, opeteltavaa ja puuhattavaa. Itse asiassa koko elämäni koostuu tällaisista erillisistä projekteista, jotka alkavat vauhdikkaasti, jylläävät täydellä teholla jonkin aikaa ja hiipuvat sitten hiljalleen unohduksiin. Osa projekteista unohtuu nopeammin kuin toiset, jotkut löytyvät uudelleen jonkin ajan hiljaiselon jälkeen.

Korutyöt ovat yksi tämänhetkisistä projekteistani (juu, niitä on toki useita meneillään tälläkin hetkellä...) ja sen käynnistyminen oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että innostus syttyi vaivihkaa eikä jyräten kaiken muun hetkessä alleen. Kiinnostuin korutöiden tekemisestä vahingossa, kun kiertelin uuden työni puolesta askarteluliikkeissä etsimässä materiaalia työhöni. Bongasin toinen toistaan upeampia helmi-ihanuuksia ja sillä tiellä olen edelleen. Puolisen vuotta on kulunut, olen oppinut paljon uusia tekniikoita, saanut aikaan jonkin verran ihan onnistuneitakin koruja ja ennen kaikkea - käyttänyt helmiin ja korunosiin hävettävän suuria summia rahaa. Mutta niitä euroja ei lasketa, eihän? Sen kaikki helmihullut tietävät!