Piinaa nilkkaan

Tässä korussa ei sinänsä ole mitään erityistä, mutta esittelen sen nyt kumminkin, sillä testailin kuvatessa uutta optiikkaa. Ostin vihdoin ja viimein makrokuvaukseen sopivan objektiivin ja toivonkin, että saisin sen avulla lähikuviin vähitellen uusia ulottuvuuksia.

Ketjumalli on vanha lempparini Piina millin langasta. On muuten nilkassa aika rouhea, ketjulla on kuitenkin ihan mukavasti paksuutta. Edellisen postauksen nilkkakoru on kovasti mieleinen, mutta ei sovi kaikkien vaatteiden kanssa - tämä on monikäyttöisempi.


Tuommoinen öttiäinenkin sinne lennähti.

Liikkuva harrastus

Korujen teko on siitä kätevä harrastus, että materiaalit voi ottaa melko helposti mukaansa reissuille ja puuhailla niiden parissa juuri silloin, kun haluaa hetken omaa aikaa. Tämä tietysti edellyttää, että materiaalivarasto ei ole kasvanut kohtuuttoman suureksi tai että pystyy valitsemaan, mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Omat helmeni pakkasin viikonlopuksi kenkälaatikkoon (noh, aika isoon sellaiseen) ja otin mukaan, kun lähdin Varsinais-Suomeen vanhempieni mökille. Mikäs onkaan mukavampaa, kuin istuskella ulkona auringossa ja näpertää siinä samalla vähän jotain uutta. Tällaista siellä sitten syntyi:

Amatsoniittirondelleja, aventuriinisiruja sekä "jade"-riipus.
---


Rodoniittia siruina, ovaalihelminä sekä riipuksena linkitettynä hopeaan.
---

Afrikanturkoosikolikoita ja hopeaa.

Nämä kaikki ovat myytävänä, hinnat ja mitat löytyvät täältä.

Lisäksi lievitin edellisen postauksen nilkkakoruun liittynyttä luopumisen tuskaa tekemällä tavoistani poiketen toisen lähes samanlaisen. Makeanveden helmet korvasin akvamariinihelmillä, jolloin yleisilmeestä tuli hieman hailakampi.


Nyt tarvittaisiin enää takaisin ne hame- ja shortsikelit, jotta tälle olisi käyttöäkin...

Merihenkistä meininkiä

Ystävälläni on syntymäpäivä ensi viikolla. Aiemmin hänen kanssaan oli puhetta, että hän haluaisi tilata hopean- ja turkoosinsävyisen nilkkakorun. Se syntyikin kuin itsestään ja päätin antaa sen lahjaksi, vaikkakin jo hieman etuajassa - koruthan haluavat tulla käytetyiksi mahdollisimman paljon, miksi siis tämänkään yksilön olisi pitänyt joutua odottelemaan varsinaiseen oikeaan päivään asti. Koru oli mieleinen ja se pääsikin hänen jalkaansa heti. Sopii muuten upeasti ruskettuneelle iholle!


Korussa on muinaisketjua 0.8 mm hopealangasta, makeanveden helmiä, apatiitti- ja savukvartsisiruja sekä hurmaava Karen Hill Tribe -meritähtihelmi. Korusta tuli niin mieleinen itsellenikin, että siitä luopuminen jopa kirpaisi hieman. Onneksi avaimet ovat omissa käsissäni ja voin tehdä tähän tyyliin itsellenikin oman korun, kunhan saan täydennystä hopealankavarastooni.