Tilaussetti sodaliiteista ja hopeasta

Pii-itkästä aikaa jotain uutta - tilaustyö sodaliiteista ja hopeasta.

Koko setti:

Rannekoru:

Kaulakorun riipusosa:

Nilkkakoru:

Ehkäpä saan taas vähitellen muutakin uutta aikaiseksi...

Ystävän lahjontaa

Rakkaalle ystävälle synttärin kunniaksi amatsoniittirondelleja, Balin hopearinkuloita sekä aina niin kaunista Piinaa millin langasta.


Vasta korua pakatessa ja kirjelappusta kirjoitellessa ilmeni, että amatsoniitti on neitsyen onnenkivi, joten kivivalinta osui täydellisesti nappiin.

Kieputellen lomilta

No niin, lomat on lusittu ja kulunut viikko onkin mennyt jo täysillä työn touhussa. Loppulomalla tein vielä joitakin koruja; esittelen niitä, kunhan saan hintoja laskettua ja kuvat Flickriin.

Tässä sen sijaan jotain ihan uudenlaista, jonka parissa ähräsin eilisillan ja tämän aamun. Rannekorun runko on tehty millin hopealangasta ja kieputukset 0.5 mm hienohopealla. Kivinä löytyy tiikerinsilmää, karneolia, vuorikristallia ja pari savukvartsia, lisukkeena hieman hopeaa ja Balinkin hopeaa.

Tämä "harjoituskappale" jää omaan käyttööni, sillä paranneltavaa siitä löytyy runsain mitoin, mutta omassa käytössä menee kyllä vallan hyvin ja ensimmäiseksi tämäntyyppiseksi tuotokseksi olen siihen oikein tyytyväinen. Jälki on kuitenkin niin näyttävää ja ihan erilaista kuin mitä aiemmin olen saanut aikaan, että luultavasti tulen tähän tyyliin tekemään vielä lisääkin koruja.

Piinaa nilkkaan

Tässä korussa ei sinänsä ole mitään erityistä, mutta esittelen sen nyt kumminkin, sillä testailin kuvatessa uutta optiikkaa. Ostin vihdoin ja viimein makrokuvaukseen sopivan objektiivin ja toivonkin, että saisin sen avulla lähikuviin vähitellen uusia ulottuvuuksia.

Ketjumalli on vanha lempparini Piina millin langasta. On muuten nilkassa aika rouhea, ketjulla on kuitenkin ihan mukavasti paksuutta. Edellisen postauksen nilkkakoru on kovasti mieleinen, mutta ei sovi kaikkien vaatteiden kanssa - tämä on monikäyttöisempi.


Tuommoinen öttiäinenkin sinne lennähti.

Liikkuva harrastus

Korujen teko on siitä kätevä harrastus, että materiaalit voi ottaa melko helposti mukaansa reissuille ja puuhailla niiden parissa juuri silloin, kun haluaa hetken omaa aikaa. Tämä tietysti edellyttää, että materiaalivarasto ei ole kasvanut kohtuuttoman suureksi tai että pystyy valitsemaan, mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Omat helmeni pakkasin viikonlopuksi kenkälaatikkoon (noh, aika isoon sellaiseen) ja otin mukaan, kun lähdin Varsinais-Suomeen vanhempieni mökille. Mikäs onkaan mukavampaa, kuin istuskella ulkona auringossa ja näpertää siinä samalla vähän jotain uutta. Tällaista siellä sitten syntyi:

Amatsoniittirondelleja, aventuriinisiruja sekä "jade"-riipus.
---


Rodoniittia siruina, ovaalihelminä sekä riipuksena linkitettynä hopeaan.
---

Afrikanturkoosikolikoita ja hopeaa.

Nämä kaikki ovat myytävänä, hinnat ja mitat löytyvät täältä.

Lisäksi lievitin edellisen postauksen nilkkakoruun liittynyttä luopumisen tuskaa tekemällä tavoistani poiketen toisen lähes samanlaisen. Makeanveden helmet korvasin akvamariinihelmillä, jolloin yleisilmeestä tuli hieman hailakampi.


Nyt tarvittaisiin enää takaisin ne hame- ja shortsikelit, jotta tälle olisi käyttöäkin...

Merihenkistä meininkiä

Ystävälläni on syntymäpäivä ensi viikolla. Aiemmin hänen kanssaan oli puhetta, että hän haluaisi tilata hopean- ja turkoosinsävyisen nilkkakorun. Se syntyikin kuin itsestään ja päätin antaa sen lahjaksi, vaikkakin jo hieman etuajassa - koruthan haluavat tulla käytetyiksi mahdollisimman paljon, miksi siis tämänkään yksilön olisi pitänyt joutua odottelemaan varsinaiseen oikeaan päivään asti. Koru oli mieleinen ja se pääsikin hänen jalkaansa heti. Sopii muuten upeasti ruskettuneelle iholle!


Korussa on muinaisketjua 0.8 mm hopealangasta, makeanveden helmiä, apatiitti- ja savukvartsisiruja sekä hurmaava Karen Hill Tribe -meritähtihelmi. Korusta tuli niin mieleinen itsellenikin, että siitä luopuminen jopa kirpaisi hieman. Onneksi avaimet ovat omissa käsissäni ja voin tehdä tähän tyyliin itsellenikin oman korun, kunhan saan täydennystä hopealankavarastooni.

Korennon siivin

Tämä kieputtelukoru on ollut työn alla jo pidemmän aikaa. Tympäännyin sen tekemiseen hetkeksi, kunnes vihdoin kaivoin sen esiin viimeistelyä varten. Tämä on yksi korujen teon parhaita puolia: ne voi jättää odottelemaan myöhempää hetkeä. Pienen hauduttelun jälkeen innostusta saattaa löytyä taas ihan eri tavalla ja palaset yleensä tuppaavat loksahtamaan kohdilleen.

Korennon runko on väännetty 0.8 mm hopeasta ja kieputukset tehty pehmeällä 0.5 mm hopealangalla. Tummat helmet ovat makeanveden helmiä ja valkoinen sileä ovaali jotakin korukiveä. Pituutta korennolla on yli 50 mm ja leveyttä reilut 60 mm. Sommittelin sitä pitkään kaulakoruksi, mutta tulin siihen tulokseen, että muiden helmien seurassa se ei ehkä pääse tarpeeksi oikeuksiinsa. Niinpä siitä tulee rintakoru, kunhan saan ideoitua siihen kiinnityssysteemin. Suunnittelin tätä ensin myyntiin ja äitikin sitä kerkesi jo kovasti vihjaillen ihastella, mutta enpä tiedä, raaskinko ötökästä luopua.

Inspiraatiota korentoon on poimittu http://www.jewelrylessons.com :in lukuisista toinen toistaan upeammista kieputtelukoruista. Siinäpä saitti, jossa saa kulumaan tunteja ja taas tunteja vain ihastellen gurujen taidokkuutta...

Tässä vielä mittasuhteista suuntaa antava käsikuva:

Huomenna alkaa vihdoin ja viimein ihanan pitkä, viiden ja puolen viikon mittainen loma. Jospa korujakin syntyisi taas vähän tiiviimmässä tahdissa. Nyt ainakin tuntuu, ettei malttaisi millään odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikki päässä pyörivät ideat...

Kesäinen kaulakoru

Tällaista syntyi parin illan näpertelyn tuloksena. Riipus on ostettu nimellä "Chrysocolla Jasper", halkaisijaa komistuksella on lähes 4 cm. Kaverikseen se sai kauppanimellä "Green mosaic turquoise magnesite" ostettuja pienempiä kiekkoja, joissa on aivan upea kuviointi. Valkoiset pikkuhelmet ovat jotain ns. jadea, eli mitä lie korukiveä. On tämä kivien kanssa pelaaminen ja varsinkin ulkomailta tilaaminen aina yhtä jännää!

Jatkeeksi korulle punoin vielä muinaisketjua hopealangasta - simppeli ketjumalli toimii mielestäni tässä parhaiten, kauniit kivet pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

Ja koska tässä on hopeaa yli sallitun 10 gramman rajan, jolloin en sitä leimaamatta siis saa myydä hopeana, se jää omaan kaulaani. Mikä ihana tekosyy!

Päivän pelastuksia

Sateisin ja ankeinkin päivä muuttui paremmaksi, kun työpäivän jälkeen pääsi ensin treeneihin purkamaan aggressioita ja sitten pääsi avaamaan tällaisen paketin:

Pelastavana enkelinä toimi tällä kertaa Gem Mall. Erityisen upeita olivat nuo mustat, fasettihiotut Onyx-pisarat, joille tavarantoimittaja antoi luokituksen AAA. Sitten vain odottelemaan inspiraatiota, tai oikeastaan lähinnä vapaata aikaa, jolloin näistä voisi syntyäkin jotain...

Prinsessan oma korusetti

Sain tilauksen tehdä 7 v. täyttävälle nuorelle neidille kaulakorun ja korvikset. Värejä ei ainakaan tarvinnut sen suuremmin tämän tilauksen kohdalla miettiä, lähes kaikkia tyttölapsia taitaa tuo vaaleanpunainen viehättää (paitsi itseäni silloin aikanaan, mutta enpä kyllä käyttänyt juuri korujakaan). Tällaista jälkeä siitä sitten syntyi:


Setissä on makeanveden helmiä, lasikristalleja sekä joitakin tuntemattomia violetteja korukiviä, jotka luonnossa eivät ole ihan noin tummia ja sinertäviä vaan sointuvat kauniimmin vaaleanpunaisen sävyihin. Riipuksena toimii foliolasisydän. Kaikki osat ovat hopeaa. Uutena haasteena setin tekemisessä oli se, että se tulee lapselle, joten piti miettiä hieman tarkemmin kaulakorun pituutta ja korvisten painoa.

Verkkokauppa sulkee ovensa

Palveluntarjoajan hinnankorotuksen vuoksi suljen verkkokaupan maanantaina 22.6.2009. Siihen asti kaikki kaupassa olevat korut ovat 25 % alennuksessa.

Korujen tekeminen toki jatkuu edelleen, mutta jatkossa keskityn tilaustöihin.

Kieputuksilla jatketaan...

...tällä kertaa riipuksen merkeissä. Sydänriipus syntyi hopeasta ja Swarovskin kristallisydämestä. Seurakseen se sai valkoisia, riisinmallisia makeanveden helmiä sekä lisää Swarovskia.

Korusta tuli turhan herkkä omaan makuuni, joten se etsii itselleen sopivampaa omistajaa. Hintaa sillä on 45 €.

---

Koru löysi uuden omistajan!

Kieputuksia

Helmetin foorumilla olen huomannut, että ajoittain tulee joitakin tiettyjä tekniikkabuumeja, jotka inspiroivat hetken aikaa monia koruntekijöitä. Jonkin aikaa sitten tehtiin runsaasti upeita riipuksia dominonappuloista, nyt olen ollut havaitsevinani jonkinlaista kieputtelubuumia. Kieputteluidolini on Sirpale, joka tekee aivan henkeäsalpaavan upeita koruja laadukkaista materiaaleista. 

Itsekin halusin kokeilla tätä tekniikkaa, joten tilasin pehmeää, ohutta hienohopealankaa ja aloin odotella inspiraatiota. Tänään tuntui vihdoin siltä, että kaipasin jotain pikkutarkkaa näperrettävää, joten ryhdyin toimeen. Ihan hetkessä nämä korvakorut eivät tosiaan valmistuneet, mutta puuha oli todella mukaansatempaavaa ja sain pitkästä aikaa ihan uutta kipinää korujen tekoon.

Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka kyseessä ovatkin ensimmäiset kieputtelukoruni. Hieman ne kaipaavat vielä patinaa pintaansa. Korvisten rungot ja koukut taivuttelin 0.8 mm puolikovasta langasta, kieputeltu lanka on siis pehmeää 0.5 mm hienohopealankaa. Mukana on pieniä, tummanvioletteja makeanveden helmiä sekä 2 mm pyöreitä hopeahelmiä. Täysin symmetriset ja identtiset nämä eivät ole, mutta juuri pienessä epätäydellisyydessä mielestäni piilee osaltaan käsityön viehätys. 

Pari tarinaa eräästä tilauskorusetistä

Sain alkukeväästä tilaustyön, jota kuvailtiin suunnilleen näin: pitkä kaulakoru, saa mennä ainakin kaksi kertaa kaulan ympäri. Lisäksi rannekoru, jossa on useampi rivi. Väreinä mustaa ja vihreää, hopeaosien sijaan kullanväristä. Näistä ohjeista oli hyvä lähteä liikkeelle ja muutaman viestinvaihdon jälkeen ryhdyin puuhaamaan silkkiin solmittua settiä mustista akaateista ja Swarovskin kristalleista. 

Sain hankittua helmet, jolloin ensimmäinen ongelma tuli vastaan siinä, ettei suomalaisissa kaupoissa ollut saatavilla riittävän paksua silkkiä. Tilasin sitä siis muiden perustarvikkeiden ohella Gemshow Onlinesta eli tuttavallisemmin Gemssusta, josta olen tilannut lukemattomia kertoja ja ollut aina erittäin tyytyväinen. Vaan toisin kävi tällä kertaa. Odottelin viikon, odottelin toisen, odottelin vielä vähän lisää. Tein välissä toisenkin tilauksen samaan paikkaan, ja se paketti kyllä saapui viikossa. Kun kuukausi oli kulunut, huolestuin todella. Lähetin sähköpostia Gemssuun, ei vastausta. Vasta kolmanteen sähköpostiini vastattiin pahoitellen ja käskettiin soittamaan postiin ja tulliin. Mitään lähetystunnusta kirjeelle heillä ei ollut antaa. Soittelin postit ja tullit läpi, tuloksetta. Lähestyin Gemssun väkeä uudelleen, jolloin sieltä lopulta muutaman asteittain kiukkuisemmaksi muuttuneen mailin jälkeen taas vastattiin ja pahoiteltiin vielä vähän lisää. No can do. Pyysivät osoitteen, jotta voivat lähettää tilaukseni uudelleen. Annoin osoitteen, mutta nyt olen kuukauden verran odotellut tuota uusintalähetystäkin, joten en usko sen koskaan matkaan lähteneenkään. Noh, olisihan se ollutkin vähän liian hyvää palvelua saada postin hukkaaman paketin tilalle uusi heidän piikkiinsä, mutta täytyykö sellaista sitten mennä edes lupaamaan... Gemssun asiakkaana pysyn silti edelleen, sillä heidän hopeaosansa nyt vaan ovat ylivoimaisen halpoja ja lisäksi toimitus Suomeen on ilmainen. Niitä ilmaisia toimituksia nyt tarvitaankin, jotta pääsen tilauksissa omilleni tuon kadonneesta paketin jälkeen.

Tuon kadonneen Gemssun lähetyksen mukana tilasin myös rannekoruun vermeil-salpalukon, sillä niitä en käytä koskaan enkä siis pidä niitä varastossa. Lukko piti siis tilata pikaisesti Suomen rajojen sisältä, sillä enää ei ollut aikaa alkaa odotella jopa kolmen viikon toimituksia. Onneksi Omakorusta löytyi sopiva ihan kohtuulliseen hintaan.

Sopivat silkit sain lopulta ihanalta Tuijalta, joka taikoi paksua Griffinin silkkiä omalta tukkuriltaan parissa päivässä. Tarkoitus oli solmia helmet tuplalangalla, joten aloitin sillä tekniikalla. Pääsin jo hyvään alkuun ja lanka luisti nätisti kaikkien helmien läpi, kunnes tuli korun pienimpien osien kohdalle. Eipä enää mennyt neula nätisti läpi helmestä ja tämänkin olisi tietenkin voinut todeta jo ennen kuin alkaa solmia, jos olisi ollut fiksu. Jotenkin sen siitä sain ährättyä läpi ja hölmönä jatkoin vielä, kunnes seuraavan pienen helmen kohdalla neula irtosi silkistä. Jokainen solmeilija tietää, että Griffinin silkki on turhaa tavaraa sen jälkeen. Samoin koko korun alku, joten ei muuta kuin purkuhommiin ja työ uusiksi. Onneksi olin ostanut varuiksi silkkiä jopa hieman tuhlattavaksi.

Setti oli siis sittenkin pakko solmia yhdenkertaisella langalla, vaikka se onkin paljon hankalampaa ja työläämpää. Solmut on vaikeampi saada tiukoiksi, joten erinäiset työkalut olivat tarpeen ja sormentaipeet kovilla solmuja kiristellessä. Lisäksi osassa kivihelmissä oli niin väljä reikä, että niihin piti varmistukseksi tehdä tuplasolmut, jotta helmet eivät pääse luiskahtelemaan solmuista läpi. Ähräyksen seurauksena syntyi kuitenkin lopulta valmista jälkeä. Enää oli vuorosssa pikkukriisi, kun koruliimatuubin neulamainen kärki irtosi viime hädässä, mutta jotenkin sain senkin korjattua ja viimeistelyt tehtyä. Lopputulos komeilee tässä:

Setistä tuli lopulta oikein kaunis, säihkyvät Swarovskit pääsevät hyvin oikeuksiinsa mustien akaattien keskellä. Ja mikä tärkeintä, korun tilaaja sekä lahjan saaja olivat molemmat onnellisia.

Äideistä parhain

Äidilläni on syntymäpäivä 9. toukokuuta ja se osuu aina lähelle äitienpäivää, joskus jopa samalle päivälle. Lahjontakin on siis kätevää suorittaa samassa paketissa. Tässä tämänkertainen pieni lahja:

Koukut, rinkulat ja muut osaset ovat hopeaa, helmet makeanveden helmiä ja lisukkeena on vielä kirkkaat Swarovskin kristallit. Jostain syystä illan valo muutti pikkuhelmet sinisävyisiksi, vaikka ne ovatkin oikeasti tumman liiloja, samoja kuin tässä setissä olevat pienet helmet. Äiti on pinkin ja lilan ystävä eikä varmasti säikähdä tällaisia ei-niin-tavallisia korviksia, joten nämä ovat hänelle juuri sopivat. 

Valitettavasti sairastuin (jälleen) loppuviikosta ja viikonloppu meni vastoin aiempia suunnitelmia täysin vuoteen pohjalla. Korviksetkin siis odottavat yhä uudelle omistajalleen pääsyä. Tarvii vain toivoa, ettei lahjottava itse eksy sitä ennen lukemaan blogia...

Hääkellojen kuminaa

Lapsuudenaikainen ystäväni meni naimisiin ystävänpäivänä, 14.2.09. Valitettavasti en päässyt osallistumaan häihin, mutta vihdoin ja viimein hävettävän pitkän toimitusajan jälkeen sain postitettua parille häälahjan. 

Morsian sai hyvälaatuisista, luonnonvärisistä makeanveden helmistä silkkiin solmitun kaulanauhan. Lukko on vermeiliä eli kullattua hopeaa, sillä morsian ei käytä hopeakoruja. Sulhaselle puolestaan vääntelin millin paksuisesta hopealangasta solmioneulan, jota koristaa Piina-ketju. Ja ketjumallin valinnalla en nyt viittaa avioliiton ihanuuksiin, sillä yhteiselämän myötä- ja vastamäet lienevät heille jo tuttuja - tulihan heillä hääpäivänä myös täyteen kymmenen vuotta yhteistä taivalta.

Tässä vielä solmioneula testattavana (vinossa, tosin). Ketjusta sai tehdä yllättävän pitkän, ennen kuin se alkoi laskeutua kauniisti. 

Itsen lahjontaa, osa III

Aina ei tarvitse olla mitään erityistä syytä, miksi voisi lahjoa itseään. Päätin tänään ihan vaan mukavan sunnuntain kunniaksi lahjoittaa itselleni korun. Ryhdyin siis sahaamaan hopealenkkejä millin langasta ja tällainen siitä sitten muodostui:

Oili-ketju valmistuu nopeasti ja helposti ja on lisäksi näyttävän näköistä. Liitin ketjuun isoja kolikon muotoisia sekä fasettihiottuja 8-millisiä karneoleja. Karneoliin minulla on voimakas mieltymys, onhan punainen yksi lempiväreistäni. Lisäksi väitetään, että kivi voimistaa itseluottamusta ja rohkeutta sekä kasvattaa fyysistä energiaa. Uskoo ken tahtoo. Karneolin lisäksi korussa on pastillin muotoisia mustia akaatteja. 

Ainoa varastossa oleva koruun sopiva lukko oli tämä Balin kaunotar:

Ja tältä koru näyttää kaulassa, pahoittelen pimeää kuvaa:

Lopputulos ei kuitenkaan ihan vastaa sitä visiota, jota ryhdyin toteuttamaan. Pituus on hieman ongelmallinen, sillä se ei ole lyhyt, mutta ei ihan pitkäkään. Todennäköisesti pidennän korua ja sommittelen samalla kivet uusiksi, kunhan saan postitse täydennystä ehtyneisiin hopeavarastoihini. Katsotaan sitten, millaiseksi koru lopulta muotoutuu. 

Hopeisia kaulakoruja tekisin mielelläni myyntiinkin sillon tällöin, joten juottamisen opiskelu ja leimauslupien hankinta ovat luultavasti edessä lähitulevaisuudessa. Tähän asti olen punninnut kaikki korut tarkkaan, jotta niiden sisältämä hopeamäärä jää alle sallitun 10 gramman rajan, jolloin niitä ei tarvitse leimata. 

Lisäksi lupasin nyt itselleni, että minun täytyy alkaa tehdä enemmän koruja myös itselleni, toimivathan ne osaltaan myös käyntikorttina.

Pari korusettiä

Laavakivi lienee sellainen korukivi, joka taatusti jakaa mielipiteet jyrkästi ihastelijoihin ja inhoajiin. Minä kuuluin ensimmäisiin välittömästi siitä hetkestä lähtien, kun sain ensimmäisen tilaamani laavakivinauhan hypisteltäväksi. Niistä syntyikin sitten dramaattinen setti. Kevennykseksi kaula- ja rannekorut saivat vuorikristalleja, jotka sopivatkin mustan, raskaan oloisen laavakiven kanssa mainiosti yhteen.

Sitten hieman keväisempää ja kepeämpääkin, eli vihreitä makeanveden helmiä. Näistä syntyi kaula- ja rannekorusetti. Kaulakoruun eksyi lisäksi vielä Hill Tribe -lehtiriipus. 

Molemmat löytyvät verkkokaupasta.

Rannekoruista

Markkinoita varten tehtyjä rannekoruja. Niitäkin valmistui niin iso läjä, että esittelen tässä vain joitakin.

Pyöreitä, litteitä akaattilinssejä sekä iso, litteä karneoliläpyskä.

Seeprajaspiksia ja telaketju-hopeaketju. Tämä oli itse asiassa odotellut laatikon pohjalla lukkoa jo pitkään ja olin ehtinyt sen ihan unohtaakin. Myyty.

Jälleen näitä samoja akaattilinssejä. Tykästyin niihin todella. Niistä olin tehnyt vielä kolmannenkin rannekorun, jossa linkitin näitä muinaisketjuun, mutta se tuli myydyksi ennen kuvaamista.

Vähän erikoisempaa etsivälle: isoja Sardonyx-kolikoita valkoisten korukivien kera. Myyty.

Ja sitten vielä vähän violettia. Lahjoitettu eteenpäin.

Kaulakoruista

Tässä viime aikoina valmistuneita kaulakoruja.

Kesäiset oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt puhuttelevat edelleen kovasti. Tässä on makeanveden helmiä ja riipuksena simpukankuorilätkä. Välihelmet Balilta.

Myyty!

---

Tässä puolestaan pitkähkössä vaijerissa erisävyisiä vaaleanpunaisia makeanveden helmiä ja Swarovskin kristalleja. Simppeli, mutta toimii. Myyty.

Tämä puolestaan on niitä koruja, joista hankin ensin riipuksen, ja ryhdyin sitten rakentelemaan korua sen ympärille. Tuo Black lip -simpukankuorilätkä nyt vaan on niin kaunis. Seurakseen se sai mustia ja tumman siniharmaita makeanveden helmiä sekä tummanharmaita (Black Diamond) Swarovskeja.

Poistettu omaan käyttöön :)

---

Mahonkiobsidiaanihelmiä ja vuorikristalleja. Myös riipus on mahonkiobsidiaania. Välihelmet Balin hopeaa.

Korvakoruista

No niin, flunssahan siitä taudinpoikasesta sitten todella kehittyi ja olenkin nyt ollut keskiviikosta asti pääasiassa sängyn pohjalla. Pitkästä aikaa nousi ihan kunnon kuumekin, yleensä mulle ei sellaista tule. Toisaalta se on kai hyvä, sillä tuntuu, että toivun nyt nopeammin kuin sellaisissa taudeissa, joissa kitkutan joskus useitakin viikkoja nuhassa ja köhässä ilman kuumeilua. Teki oikeasti ihan hyvää tämä pakkorauhoittuminen, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut tehdä muuta kuin maata, tuijottaa telkkaria ja välillä ehkä vähän lukea.

Tässä joitakin mielestäni parhaiten onnistuneita korviksia, joita markkinoita varten tein. Ihan kaikkia en aio tässä esitellä, niitä oli niin paljon.

Söpöjä kultakivisydämiä hopeaan linkitettynä.

Ja samalla tyylillä akaateista. Voihan ihQ.

Ihanat mustat akaattimöllykät ja hopeiset helmihatut. Nämä ovat muuten aika painavat, kivet ovat halkaisijaltaan 12 mm. Kivasti heijastuu niistä Hanna kuvauspuuhissa...!

Kauniit karneolit, myyty.

Ja vihdoin keksin, mitä tehdä hopeaputkihelmistä. Tähän tyyliin syntyi yhteensä viisi paria korviksia erilaisilla helmillä. Nämä lahjoitettu eteenpäin.

Upeat larvikiittipisarat ja sävyyn sopivat Swarovskit. Nämä taidan poistaa omaan käyttööni.

Valkoista (nämä myyty):

Ja loppuun hieman väri-iloittelua kevään kunniaksi, myyty:

Näissä viimeisissä on muuten itse vääntelemäni koukut. Käytin vääntämiseen ihan vain pyörö- ja lattapihtejä ja sain nopeasti aikaan ihmeen symmetristä jälkeä. Koukuille tulee itse väänneltynä hintaa murto-osa siitä hinnasta, mitä ne ostettuna maksavat, joten oli jo korkea aika opetella tämäkin :o)

Korvakoruja oli ja on siis vielä paljon paljon enemmän, mutta tässä nämä maistiaiset. Loput vielä jäljellä olevat löytyvät verkkokaupasta.