Tämä kieputtelukoru on ollut työn alla jo pidemmän aikaa. Tympäännyin sen tekemiseen hetkeksi, kunnes vihdoin kaivoin sen esiin viimeistelyä varten. Tämä on yksi korujen teon parhaita puolia: ne voi jättää odottelemaan myöhempää hetkeä. Pienen hauduttelun jälkeen innostusta saattaa löytyä taas ihan eri tavalla ja palaset yleensä tuppaavat loksahtamaan kohdilleen.
Korennon runko on väännetty 0.8 mm hopeasta ja kieputukset tehty pehmeällä 0.5 mm hopealangalla. Tummat helmet ovat makeanveden helmiä ja valkoinen sileä ovaali jotakin korukiveä. Pituutta korennolla on yli 50 mm ja leveyttä reilut 60 mm. Sommittelin sitä pitkään kaulakoruksi, mutta tulin siihen tulokseen, että muiden helmien seurassa se ei ehkä pääse tarpeeksi oikeuksiinsa. Niinpä siitä tulee rintakoru, kunhan saan ideoitua siihen kiinnityssysteemin. Suunnittelin tätä ensin myyntiin ja äitikin sitä kerkesi jo kovasti vihjaillen ihastella, mutta enpä tiedä, raaskinko ötökästä luopua.
Inspiraatiota korentoon on poimittu http://www.jewelrylessons.com :in lukuisista toinen toistaan upeammista kieputtelukoruista. Siinäpä saitti, jossa saa kulumaan tunteja ja taas tunteja vain ihastellen gurujen taidokkuutta...
Tässä vielä mittasuhteista suuntaa antava käsikuva:
Huomenna alkaa vihdoin ja viimein ihanan pitkä, viiden ja puolen viikon mittainen loma. Jospa korujakin syntyisi taas vähän tiiviimmässä tahdissa. Nyt ainakin tuntuu, ettei malttaisi millään odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikki päässä pyörivät ideat...
Ja koska tässä on hopeaa yli sallitun 10 gramman rajan, jolloin en sitä leimaamatta siis saa myydä hopeana, se jää omaan kaulaani. Mikä ihana tekosyy!
