Perjantai-illan tuotos

Korutöille on nyt ollut vähemmän aikaa, kun meneillään on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää. Viime perjantaina töiden jälkeen kuitenkin nautiskelin rauhallisesta, yksinäisestä illasta ja istahdin helmien ääreen. Olen edelleen erittäin viehättynyt noista dream-akaateista, joten ne asettuivat tähän rannekoruun hyvin luontevasti. Kaverikseen ne saivat jonkin sekalaisen helmipussukan mukana saamiani kivihelmiä, joita en tunnista, sekä kirpputorilta ostetusta korusta purettuja hopeanvärisiä pötkylöitä. Muutkin osat ovat hopeoituja. Koru miellyttää silmääni, mutta omaan ranteeseeni siitä tuli hieman liian iso. Täytyy siis pienentää sitä, ellei se sitten haluakin asettua jonkun toisen ranteeseen.

Nyt pidän pienen lomantapaisen ja lähden huomenna vaeltamaan Karhunkierrokselle. Pakkaushommat ja grammaviilaukset ovat vielä kesken, joten tämä ilta menee rinkan parissa puuhastellessa. Palattuani voinkin sitten taas panostaa korujen tekemiseen ja paneutua mm. muutamaan jonossa olevaan "tilaustyöhön".

Mukavia syyspäiviä!

Kiitos, Itella!

Ystäväni Anu täytti vähän aikaa sitten vuosia, 18 niin kuin aina. Ei nähty hänen synttäripäivänään, joten laitoin menemään kirjekuoressa nämä nättimykset, jotka hänelle ajatuksella väsäsin.


Anun lempiväri on turkoosi, joten värin valinta ei ollut vaikea. Käytin makeanvedenhelmiä, turkooseja jaspiksia sekä hopeoituja osia. Korusta tuli varsin nätti ja siro ja se näytti ranteessa hyvältä. Tein rannekoruja kaksi, jotta Anu voisi halutessaan käyttää yksi- tai kaksirivistä rannekorua. Täydensin settiä vielä korvakoruilla.


Vaan kuinkas sitten kävikään? Kirje lähti viikko sitten, eikä se ole vieläkään löytänyt perille. Epäilin, että josko kirje olikin liian painava, sillä en hoksannut punnita sitä, mutta siinä tapauksessahan Anu olisi vain joutunut itse lunastamaan korun. Lähetin lauantaina asiakaspalveluun varsin asiallisen sähköpostin, jossa kyselin, olisiko mitään keinoa selvittää kirjeen liikkeitä. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Huomenna soitan asiakaspalveluun ja en takaa, että pystyn enää olemaan asiallinen. Itellan palvelusta on muutenkin huonoja kokemuksia kuluneelta kesältä, kun postia ei työpaikallani meinattu sitten millään saada tulemaan oikeaan laatikkoon, joten tämä sattumus vain lisäsi epäluottamustani ko. laitosta kohtaan.

Korut eivät sinänsä olleet kalliita, mutta vaivalla ja ajatuksella ystävälle tehtyjä. Tähän väliin voisi todeta, että kannattiko lähettää tavallisena kirjeenä sellaista, mikä ei missään nimessä saa joutua hukkaan, mutta eihän tällaista nyt odota tapahtuvan! Miksei ne koskaan hukkaa vaikkapa tv-lupalaskuja?!

Ole hyvä Anu ja hyvää synttäriä näin jälkikäteen. Toivottavasti nautit näistä kuvista...

Kalansaalista

Odoteltuani jo muutaman päivän inspiraation löytyvän itsestään, päätin eilen lopulta vain istua alas, ottaa tarvikkeet esille ja ryhtyä mallailemaan helmiä sopivaan järjestykseen. Yllättävän helposti niistä alkoikin syntyä jotain ja tuloksena oli tällainen kalansaalis. Yhdistelmästä tuli niin herkullisen värinen ja kaulaan kauniisti istuva, että ensimmäistä kertaa voin sanoa olevani työhöni erittäin tyytyväinen.

Korussa on vaijeriin pujoteltuna "dream"-akaatteja, mustia lasihelmiä, mustia pyöreitä kirppislöytöhelmiä (ovatkohan lasia vai kiveä, vaikea sanoa) sekä hopeoituja välihelmiä.

Tässä vielä lähikuva riipusosasta, jonka erittäin sympaattinen kala on jotakin tunnistamatonta kiveä. Samoin noita pyöreitä pieniä riipuskiviä en tunnista.

Olen aika ylpeä erityisesti tästä riipusosasta, sillä toteutin sen ihan uudella tavalla. En uskalla väittää sitä omaksi "keksinnökseni", sillä joku jossain päin maailmaa on näin varmasti joskus korun tehnyt, mutta minä ainakin keksin sen ihan itse uudestaan ilman mallin ottamista keneltäkään.

Lisää hankintoja

Tällaisia ihanuuksia tupsahti postiluukusta eilen. Tai siis kaikki muut paitsi nuo turkoosit simpukkahelmet, jotka ostin sunnuntaina kirpparilta hintaan 1€. Nauhoissa sisimmästä alkaen ruusukvartsia (ja samalla varmistui, että lauantaina kirppikseltä ostamani vaaleanpunaiset helmet olivat tuota samaa, eli kivihelmiä nekin), "unelma"akaattia sekä tummanpunaisia ja vaaleanpunaisia (taas!) makeanvedenhelmiä. Vasemman alanurkan läjä on savukvartsia (käsittämättömän upeita) ja sekalainen läjä toiselta harrastajalta ostettuja "jämähelmiä".

Milloinkohan näistä ehtisi tehdäkin jotain...?

Nyt julistan itseni syyskuun ajaksi helmenostolakkoon, sillä viime aikoina on tullut käytettyä niihin hävyttömän paljon rahaa. Tämähän ei tietenkään koske korunosia (joita tilasin tänään...) eikä kirpputorilta ja Helmetin myyntipalstalta edullisesti ostettuja helmiä. Shoppailun sijaan yritän kaivella sitä luovuutta taas esille jostain kätköistä.

Helmien uusi elämä

Osa lauantain kirpparilöydöistä löysi jo paikkansa uudessa muodossa. Yllä ruskeahkot makeanvedenhelmet, kavereinaan hopeoituja korunosia sekä pieniä, vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä.

Alla sitten tämä ihmetys... vaaleanpunaista! Mitä ihmettä, enhän minä omista yhtään ainoaa vaaleanpunaista vaatetta tai muutenkaan koe sitä väriä millään tavalla omakseni. Vaaleanpunaiset helmet kuitenkin alkoivat huudella rasiasta ja kaunis koru niistä sitten syntyi. Kaverina heillä on samoja vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä (kuva vääristää värit) kuin rannekoruissa sekä hopeoitua kuparilankaa.


Tänään posti toi eräältä toiselta koruilijalta ostettuja makeanvedenhelmiä, yhteensä kuusi nauhallista. Nättejä kuin mitkä, ja arvatkaas minkä värisiä...? No vaaleanpunaisia! Pitäisiköhän tässä jo huolestua... Ja tosiaan, nyt vasta sen tajusin: olenhan valinnut tähän blogiinkin vaaleanpunaisen taustan. Tämän on nyt pakko olla joku alitajuinen juttu. Pakko.

Herkkuja kirpparilta

Heräsin tänään jo aikaisin, tempaisin jättimäisen kahvimukillisen ja suuntasin kohti kirpparia. Näiden löytöjen jälkeen tuli sellainen "kannatti herätä" -fiilis! Kaikki olivat myynnissä kokonaisina koruina, jotka kotona purin. Näistä saa uusiokäytössä tehtyä vaikka mitä kivaa.


Ylärivin helmistä en ole varma, ovatko lasia vai kiveä; mielestäni vaikuttavat kiveltä, mutta en mene vannomaan. Nättejä ja hyväkuntoisia joka tapauksessa. Keskellä oleva "pötkylä" on ilmeisesti magneettista hematiittia, josta en erityisemmin pidä, mutta katsotaan nyt, löytyykö sillekin paikka jostain korusta. Mustat helmet ovat lasia ja hopeanväriset pötkylät luultavasti hopeoitua metallia. Pinkit helmet ovat makeanvedenhelmiä ja luulenpa, että nuo ruskeat ovat myös. Nättejä joka tapauksessa.

Hintaa koko satsille kertyi 4,50 euroa, eli en edes ihan joutunut konkurssiin.

Jonkin verran bongasin omia tuotoksiaan myyviä koruntekijöitäkin. Meitä helmiharrastajia kyllä riittää.

Karun yksinkertaista

Hoksasin, että tarvitsen kaulakorun sellaisen topin kanssa pidettäväksi, joka on kaikkea muuta kuin söpö ja nätti vaan jotain vähän rokimpaa. Tartuin siis hopeoituun lankaan ja aloin väännellä. Hematiitit löysivät paikkansa ja eksyipä keskelle yksi "wannabe-hematiitti" lasihelmikin. Viimeistely nahkanauhalla, ronskit solmut, suurehko salpalukko (joka näkyy kuvassa vain epämääräisenä möykkynä) ja tadaa - näin syntyi kaulakoru, joka ei todellakaan ole mikään söpö ja sievä.

Tämä koru on itse asiassa kaikista tekemistäni eniten sellainen, joka sopii omaan käyttööni. Käytän varsin vähän koruja, joten siinä mielessä tämä harrastukseni on vähän erikoinen ja harvoin käsissä syntyy sellaista, jota käytän itse. Lahjon siis ystäviäni senkin edestä!

Äidin korut

Tässä setti, jonka tein kesällä äidilleni ns. tilaustyönä sopimaan juuri tiettyyn vaatteeseen.


Koruissa on makeanvedenhelmiä, hematiitteja, lasihelmiä sekä hopeoidut korunosat. Äiti tykkäsi erityisesti korviksista, jotka olivat juuri hänen korvaansa sopivat ja riittävän köykäiset.

Tämän setin tekemisen myötä ei paluuta makeanveden- ja kivihelmistä enää ollutkaan...

Kieppejä

Tämän päivän tuotos: kieputusharjoituksia. Paino sanalla harjoituksia, tämä ei todellakaan ole vahvin lajini. Ihan mukavaa näpertelyä se silti on. Vasemmanpuoleisissa korviksissa kivinä hematiitit, oikeanpuoleisissa makeanvedenhelmiä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en ehtinyt kuvaamaan päivänvalossa - ja se tulee varmasti olemaan ongelmana vastaisuudessakin iltojen pimetessä.


Seuraavaan korutarviketilaukseen aion kyllä vihdoin ottaa myös aitoa hopealankaa. Hankalaa, kun hopeoidusta langasta pienenkin vääntelyn tai vääränlaisen katkaisun seurauksena alkaa heti kupari paistaa alta... ei niin nättiä.

Helmiä sioille?

... eli koruja, joita tein varta vasten viime sunnuntaita varten, kun olin kirpputorilla myymässä tavaroitani. Arvatkaas montako korua myin? En yhtään! Kiinnostuneita katselijoita oli paljon, mutta kun kuulivat hinnan (joka kattoi juuri ja juuri materiaalikustannukset ja hieman vaivannäköä), katsoivat kuin hölmöä. Euroon tai kahteen kun kaikki pitäisi hinnoitella ja siitäkin vielä antaa tinkiä puolet pois. Noh, olihan tuo hieman väärä väylä omien korujen myymiseen, jossain muualla ehkä arvostettaisiin enemmän uniikkia käsityötä.

Nämä lasihelmityöt siis etsivät kaulaa, jossa roikkuessaan pääsisivät oikeuksiinsa. *Wink, wink*

--- Edit 6.11.08: Kaikki myyty.