tiistai 23. kesäkuuta 2009

Korennon siivin


Tämä kieputtelukoru on ollut työn alla jo pidemmän aikaa. Tympäännyin sen tekemiseen hetkeksi, kunnes vihdoin kaivoin sen esiin viimeistelyä varten. Tämä on yksi korujen teon parhaita puolia: ne voi jättää odottelemaan myöhempää hetkeä. Pienen hauduttelun jälkeen innostusta saattaa löytyä taas ihan eri tavalla ja palaset yleensä tuppaavat loksahtamaan kohdilleen.
Korennon runko on väännetty 0.8 mm hopeasta ja kieputukset tehty pehmeällä 0.5 mm hopealangalla. Tummat helmet ovat makeanveden helmiä ja valkoinen sileä ovaali jotakin korukiveä. Pituutta korennolla on yli 50 mm ja leveyttä reilut 60 mm. Sommittelin sitä pitkään kaulakoruksi, mutta tulin siihen tulokseen, että muiden helmien seurassa se ei ehkä pääse tarpeeksi oikeuksiinsa. Niinpä siitä tulee rintakoru, kunhan saan ideoitua siihen kiinnityssysteemin. Suunnittelin tätä ensin myyntiin ja äitikin sitä kerkesi jo kovasti vihjaillen ihastella, mutta enpä tiedä, raaskinko ötökästä luopua.
Inspiraatiota korentoon on poimittu http://www.jewelrylessons.com :in lukuisista toinen toistaan upeammista kieputtelukoruista. Siinäpä saitti, jossa saa kulumaan tunteja ja taas tunteja vain ihastellen gurujen taidokkuutta...
Tässä vielä mittasuhteista suuntaa antava käsikuva:

Huomenna alkaa vihdoin ja viimein ihanan pitkä, viiden ja puolen viikon mittainen loma. Jospa korujakin syntyisi taas vähän tiiviimmässä tahdissa. Nyt ainakin tuntuu, ettei malttaisi millään odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikki päässä pyörivät ideat...

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Kesäinen kaulakoru

Tällaista syntyi parin illan näpertelyn tuloksena. Riipus on ostettu nimellä "Chrysocolla Jasper", halkaisijaa komistuksella on lähes 4 cm. Kaverikseen se sai kauppanimellä "Green mosaic turquoise magnesite" ostettuja pienempiä kiekkoja, joissa on aivan upea kuviointi. Valkoiset pikkuhelmet ovat jotain ns. jadea, eli mitä lie korukiveä. On tämä kivien kanssa pelaaminen ja varsinkin ulkomailta tilaaminen aina yhtä jännää!

Jatkeeksi korulle punoin vielä muinaisketjua hopealangasta - simppeli ketjumalli toimii mielestäni tässä parhaiten, kauniit kivet pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

Ja koska tässä on hopeaa yli sallitun 10 gramman rajan, jolloin en sitä leimaamatta siis saa myydä hopeana, se jää omaan kaulaani. Mikä ihana tekosyy!

torstai 4. kesäkuuta 2009

Päivän pelastuksia

Sateisin ja ankeinkin päivä muuttui paremmaksi, kun työpäivän jälkeen pääsi ensin treeneihin purkamaan aggressioita ja sitten pääsi avaamaan tällaisen paketin:

Pelastavana enkelinä toimi tällä kertaa Gem Mall. Erityisen upeita olivat nuo mustat, fasettihiotut Onyx-pisarat, joille tavarantoimittaja antoi luokituksen AAA. Sitten vain odottelemaan inspiraatiota, tai oikeastaan lähinnä vapaata aikaa, jolloin näistä voisi syntyäkin jotain...

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Prinsessan oma korusetti

Sain tilauksen tehdä 7 v. täyttävälle nuorelle neidille kaulakorun ja korvikset. Värejä ei ainakaan tarvinnut sen suuremmin tämän tilauksen kohdalla miettiä, lähes kaikkia tyttölapsia taitaa tuo vaaleanpunainen viehättää (paitsi itseäni silloin aikanaan, mutta enpä kyllä käyttänyt juuri korujakaan). Tällaista jälkeä siitä sitten syntyi:


Setissä on makeanveden helmiä, lasikristalleja sekä joitakin tuntemattomia violetteja korukiviä, jotka luonnossa eivät ole ihan noin tummia ja sinertäviä vaan sointuvat kauniimmin vaaleanpunaisen sävyihin. Riipuksena toimii foliolasisydän. Kaikki osat ovat hopeaa. Uutena haasteena setin tekemisessä oli se, että se tulee lapselle, joten piti miettiä hieman tarkemmin kaulakorun pituutta ja korvisten painoa.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Verkkokauppa sulkee ovensa

Palveluntarjoajan hinnankorotuksen vuoksi suljen verkkokaupan maanantaina 22.6.2009. Siihen asti kaikki kaupassa olevat korut ovat 25 % alennuksessa.

Korujen tekeminen toki jatkuu edelleen, mutta jatkossa keskityn tilaustöihin.

torstai 21. toukokuuta 2009

Kieputuksilla jatketaan...

...tällä kertaa riipuksen merkeissä. Sydänriipus syntyi hopeasta ja Swarovskin kristallisydämestä. Seurakseen se sai valkoisia, riisinmallisia makeanveden helmiä sekä lisää Swarovskia.

Korusta tuli turhan herkkä omaan makuuni, joten se etsii itselleen sopivampaa omistajaa. Hintaa sillä on 45 €.

---

Koru löysi uuden omistajan!

lauantai 16. toukokuuta 2009

Kieputuksia

Helmetin foorumilla olen huomannut, että ajoittain tulee joitakin tiettyjä tekniikkabuumeja, jotka inspiroivat hetken aikaa monia koruntekijöitä. Jonkin aikaa sitten tehtiin runsaasti upeita riipuksia dominonappuloista, nyt olen ollut havaitsevinani jonkinlaista kieputtelubuumia. Kieputteluidolini on Sirpale, joka tekee aivan henkeäsalpaavan upeita koruja laadukkaista materiaaleista. 

Itsekin halusin kokeilla tätä tekniikkaa, joten tilasin pehmeää, ohutta hienohopealankaa ja aloin odotella inspiraatiota. Tänään tuntui vihdoin siltä, että kaipasin jotain pikkutarkkaa näperrettävää, joten ryhdyin toimeen. Ihan hetkessä nämä korvakorut eivät tosiaan valmistuneet, mutta puuha oli todella mukaansatempaavaa ja sain pitkästä aikaa ihan uutta kipinää korujen tekoon.

Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka kyseessä ovatkin ensimmäiset kieputtelukoruni. Hieman ne kaipaavat vielä patinaa pintaansa. Korvisten rungot ja koukut taivuttelin 0.8 mm puolikovasta langasta, kieputeltu lanka on siis pehmeää 0.5 mm hienohopealankaa. Mukana on pieniä, tummanvioletteja makeanveden helmiä sekä 2 mm pyöreitä hopeahelmiä. Täysin symmetriset ja identtiset nämä eivät ole, mutta juuri pienessä epätäydellisyydessä mielestäni piilee osaltaan käsityön viehätys. 

maanantai 11. toukokuuta 2009

Pari tarinaa eräästä tilauskorusetistä

Sain alkukeväästä tilaustyön, jota kuvailtiin suunnilleen näin: pitkä kaulakoru, saa mennä ainakin kaksi kertaa kaulan ympäri. Lisäksi rannekoru, jossa on useampi rivi. Väreinä mustaa ja vihreää, hopeaosien sijaan kullanväristä. Näistä ohjeista oli hyvä lähteä liikkeelle ja muutaman viestinvaihdon jälkeen ryhdyin puuhaamaan silkkiin solmittua settiä mustista akaateista ja Swarovskin kristalleista. 

Sain hankittua helmet, jolloin ensimmäinen ongelma tuli vastaan siinä, ettei suomalaisissa kaupoissa ollut saatavilla riittävän paksua silkkiä. Tilasin sitä siis muiden perustarvikkeiden ohella Gemshow Onlinesta eli tuttavallisemmin Gemssusta, josta olen tilannut lukemattomia kertoja ja ollut aina erittäin tyytyväinen. Vaan toisin kävi tällä kertaa. Odottelin viikon, odottelin toisen, odottelin vielä vähän lisää. Tein välissä toisenkin tilauksen samaan paikkaan, ja se paketti kyllä saapui viikossa. Kun kuukausi oli kulunut, huolestuin todella. Lähetin sähköpostia Gemssuun, ei vastausta. Vasta kolmanteen sähköpostiini vastattiin pahoitellen ja käskettiin soittamaan postiin ja tulliin. Mitään lähetystunnusta kirjeelle heillä ei ollut antaa. Soittelin postit ja tullit läpi, tuloksetta. Lähestyin Gemssun väkeä uudelleen, jolloin sieltä lopulta muutaman asteittain kiukkuisemmaksi muuttuneen mailin jälkeen taas vastattiin ja pahoiteltiin vielä vähän lisää. No can do. Pyysivät osoitteen, jotta voivat lähettää tilaukseni uudelleen. Annoin osoitteen, mutta nyt olen kuukauden verran odotellut tuota uusintalähetystäkin, joten en usko sen koskaan matkaan lähteneenkään. Noh, olisihan se ollutkin vähän liian hyvää palvelua saada postin hukkaaman paketin tilalle uusi heidän piikkiinsä, mutta täytyykö sellaista sitten mennä edes lupaamaan... Gemssun asiakkaana pysyn silti edelleen, sillä heidän hopeaosansa nyt vaan ovat ylivoimaisen halpoja ja lisäksi toimitus Suomeen on ilmainen. Niitä ilmaisia toimituksia nyt tarvitaankin, jotta pääsen tilauksissa omilleni tuon kadonneesta paketin jälkeen.

Tuon kadonneen Gemssun lähetyksen mukana tilasin myös rannekoruun vermeil-salpalukon, sillä niitä en käytä koskaan enkä siis pidä niitä varastossa. Lukko piti siis tilata pikaisesti Suomen rajojen sisältä, sillä enää ei ollut aikaa alkaa odotella jopa kolmen viikon toimituksia. Onneksi Omakorusta löytyi sopiva ihan kohtuulliseen hintaan.

Sopivat silkit sain lopulta ihanalta Tuijalta, joka taikoi paksua Griffinin silkkiä omalta tukkuriltaan parissa päivässä. Tarkoitus oli solmia helmet tuplalangalla, joten aloitin sillä tekniikalla. Pääsin jo hyvään alkuun ja lanka luisti nätisti kaikkien helmien läpi, kunnes tuli korun pienimpien osien kohdalle. Eipä enää mennyt neula nätisti läpi helmestä ja tämänkin olisi tietenkin voinut todeta jo ennen kuin alkaa solmia, jos olisi ollut fiksu. Jotenkin sen siitä sain ährättyä läpi ja hölmönä jatkoin vielä, kunnes seuraavan pienen helmen kohdalla neula irtosi silkistä. Jokainen solmeilija tietää, että Griffinin silkki on turhaa tavaraa sen jälkeen. Samoin koko korun alku, joten ei muuta kuin purkuhommiin ja työ uusiksi. Onneksi olin ostanut varuiksi silkkiä jopa hieman tuhlattavaksi.

Setti oli siis sittenkin pakko solmia yhdenkertaisella langalla, vaikka se onkin paljon hankalampaa ja työläämpää. Solmut on vaikeampi saada tiukoiksi, joten erinäiset työkalut olivat tarpeen ja sormentaipeet kovilla solmuja kiristellessä. Lisäksi osassa kivihelmissä oli niin väljä reikä, että niihin piti varmistukseksi tehdä tuplasolmut, jotta helmet eivät pääse luiskahtelemaan solmuista läpi. Ähräyksen seurauksena syntyi kuitenkin lopulta valmista jälkeä. Enää oli vuorosssa pikkukriisi, kun koruliimatuubin neulamainen kärki irtosi viime hädässä, mutta jotenkin sain senkin korjattua ja viimeistelyt tehtyä. Lopputulos komeilee tässä:

Setistä tuli lopulta oikein kaunis, säihkyvät Swarovskit pääsevät hyvin oikeuksiinsa mustien akaattien keskellä. Ja mikä tärkeintä, korun tilaaja sekä lahjan saaja olivat molemmat onnellisia.

Äideistä parhain

Äidilläni on syntymäpäivä 9. toukokuuta ja se osuu aina lähelle äitienpäivää, joskus jopa samalle päivälle. Lahjontakin on siis kätevää suorittaa samassa paketissa. Tässä tämänkertainen pieni lahja:

Koukut, rinkulat ja muut osaset ovat hopeaa, helmet makeanveden helmiä ja lisukkeena on vielä kirkkaat Swarovskin kristallit. Jostain syystä illan valo muutti pikkuhelmet sinisävyisiksi, vaikka ne ovatkin oikeasti tumman liiloja, samoja kuin tässä setissä olevat pienet helmet. Äiti on pinkin ja lilan ystävä eikä varmasti säikähdä tällaisia ei-niin-tavallisia korviksia, joten nämä ovat hänelle juuri sopivat. 

Valitettavasti sairastuin (jälleen) loppuviikosta ja viikonloppu meni vastoin aiempia suunnitelmia täysin vuoteen pohjalla. Korviksetkin siis odottavat yhä uudelle omistajalleen pääsyä. Tarvii vain toivoa, ettei lahjottava itse eksy sitä ennen lukemaan blogia...

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Hääkellojen kuminaa

Lapsuudenaikainen ystäväni meni naimisiin ystävänpäivänä, 14.2.09. Valitettavasti en päässyt osallistumaan häihin, mutta vihdoin ja viimein hävettävän pitkän toimitusajan jälkeen sain postitettua parille häälahjan. 

Morsian sai hyvälaatuisista, luonnonvärisistä makeanveden helmistä silkkiin solmitun kaulanauhan. Lukko on vermeiliä eli kullattua hopeaa, sillä morsian ei käytä hopeakoruja. Sulhaselle puolestaan vääntelin millin paksuisesta hopealangasta solmioneulan, jota koristaa Piina-ketju. Ja ketjumallin valinnalla en nyt viittaa avioliiton ihanuuksiin, sillä yhteiselämän myötä- ja vastamäet lienevät heille jo tuttuja - tulihan heillä hääpäivänä myös täyteen kymmenen vuotta yhteistä taivalta.


Tässä vielä solmioneula testattavana (vinossa, tosin). Ketjusta sai tehdä yllättävän pitkän, ennen kuin se alkoi laskeutua kauniisti.