Piinaa nilkkaan

Tässä korussa ei sinänsä ole mitään erityistä, mutta esittelen sen nyt kumminkin, sillä testailin kuvatessa uutta optiikkaa. Ostin vihdoin ja viimein makrokuvaukseen sopivan objektiivin ja toivonkin, että saisin sen avulla lähikuviin vähitellen uusia ulottuvuuksia.

Ketjumalli on vanha lempparini Piina millin langasta. On muuten nilkassa aika rouhea, ketjulla on kuitenkin ihan mukavasti paksuutta. Edellisen postauksen nilkkakoru on kovasti mieleinen, mutta ei sovi kaikkien vaatteiden kanssa - tämä on monikäyttöisempi.


Tuommoinen öttiäinenkin sinne lennähti.

Liikkuva harrastus

Korujen teko on siitä kätevä harrastus, että materiaalit voi ottaa melko helposti mukaansa reissuille ja puuhailla niiden parissa juuri silloin, kun haluaa hetken omaa aikaa. Tämä tietysti edellyttää, että materiaalivarasto ei ole kasvanut kohtuuttoman suureksi tai että pystyy valitsemaan, mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Omat helmeni pakkasin viikonlopuksi kenkälaatikkoon (noh, aika isoon sellaiseen) ja otin mukaan, kun lähdin Varsinais-Suomeen vanhempieni mökille. Mikäs onkaan mukavampaa, kuin istuskella ulkona auringossa ja näpertää siinä samalla vähän jotain uutta. Tällaista siellä sitten syntyi:

Amatsoniittirondelleja, aventuriinisiruja sekä "jade"-riipus.
---


Rodoniittia siruina, ovaalihelminä sekä riipuksena linkitettynä hopeaan.
---

Afrikanturkoosikolikoita ja hopeaa.

Nämä kaikki ovat myytävänä, hinnat ja mitat löytyvät täältä.

Lisäksi lievitin edellisen postauksen nilkkakoruun liittynyttä luopumisen tuskaa tekemällä tavoistani poiketen toisen lähes samanlaisen. Makeanveden helmet korvasin akvamariinihelmillä, jolloin yleisilmeestä tuli hieman hailakampi.


Nyt tarvittaisiin enää takaisin ne hame- ja shortsikelit, jotta tälle olisi käyttöäkin...

Merihenkistä meininkiä

Ystävälläni on syntymäpäivä ensi viikolla. Aiemmin hänen kanssaan oli puhetta, että hän haluaisi tilata hopean- ja turkoosinsävyisen nilkkakorun. Se syntyikin kuin itsestään ja päätin antaa sen lahjaksi, vaikkakin jo hieman etuajassa - koruthan haluavat tulla käytetyiksi mahdollisimman paljon, miksi siis tämänkään yksilön olisi pitänyt joutua odottelemaan varsinaiseen oikeaan päivään asti. Koru oli mieleinen ja se pääsikin hänen jalkaansa heti. Sopii muuten upeasti ruskettuneelle iholle!


Korussa on muinaisketjua 0.8 mm hopealangasta, makeanveden helmiä, apatiitti- ja savukvartsisiruja sekä hurmaava Karen Hill Tribe -meritähtihelmi. Korusta tuli niin mieleinen itsellenikin, että siitä luopuminen jopa kirpaisi hieman. Onneksi avaimet ovat omissa käsissäni ja voin tehdä tähän tyyliin itsellenikin oman korun, kunhan saan täydennystä hopealankavarastooni.

Korennon siivin

Tämä kieputtelukoru on ollut työn alla jo pidemmän aikaa. Tympäännyin sen tekemiseen hetkeksi, kunnes vihdoin kaivoin sen esiin viimeistelyä varten. Tämä on yksi korujen teon parhaita puolia: ne voi jättää odottelemaan myöhempää hetkeä. Pienen hauduttelun jälkeen innostusta saattaa löytyä taas ihan eri tavalla ja palaset yleensä tuppaavat loksahtamaan kohdilleen.

Korennon runko on väännetty 0.8 mm hopeasta ja kieputukset tehty pehmeällä 0.5 mm hopealangalla. Tummat helmet ovat makeanveden helmiä ja valkoinen sileä ovaali jotakin korukiveä. Pituutta korennolla on yli 50 mm ja leveyttä reilut 60 mm. Sommittelin sitä pitkään kaulakoruksi, mutta tulin siihen tulokseen, että muiden helmien seurassa se ei ehkä pääse tarpeeksi oikeuksiinsa. Niinpä siitä tulee rintakoru, kunhan saan ideoitua siihen kiinnityssysteemin. Suunnittelin tätä ensin myyntiin ja äitikin sitä kerkesi jo kovasti vihjaillen ihastella, mutta enpä tiedä, raaskinko ötökästä luopua.

Inspiraatiota korentoon on poimittu http://www.jewelrylessons.com :in lukuisista toinen toistaan upeammista kieputtelukoruista. Siinäpä saitti, jossa saa kulumaan tunteja ja taas tunteja vain ihastellen gurujen taidokkuutta...

Tässä vielä mittasuhteista suuntaa antava käsikuva:

Huomenna alkaa vihdoin ja viimein ihanan pitkä, viiden ja puolen viikon mittainen loma. Jospa korujakin syntyisi taas vähän tiiviimmässä tahdissa. Nyt ainakin tuntuu, ettei malttaisi millään odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikki päässä pyörivät ideat...

Kesäinen kaulakoru

Tällaista syntyi parin illan näpertelyn tuloksena. Riipus on ostettu nimellä "Chrysocolla Jasper", halkaisijaa komistuksella on lähes 4 cm. Kaverikseen se sai kauppanimellä "Green mosaic turquoise magnesite" ostettuja pienempiä kiekkoja, joissa on aivan upea kuviointi. Valkoiset pikkuhelmet ovat jotain ns. jadea, eli mitä lie korukiveä. On tämä kivien kanssa pelaaminen ja varsinkin ulkomailta tilaaminen aina yhtä jännää!

Jatkeeksi korulle punoin vielä muinaisketjua hopealangasta - simppeli ketjumalli toimii mielestäni tässä parhaiten, kauniit kivet pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

Ja koska tässä on hopeaa yli sallitun 10 gramman rajan, jolloin en sitä leimaamatta siis saa myydä hopeana, se jää omaan kaulaani. Mikä ihana tekosyy!

Päivän pelastuksia

Sateisin ja ankeinkin päivä muuttui paremmaksi, kun työpäivän jälkeen pääsi ensin treeneihin purkamaan aggressioita ja sitten pääsi avaamaan tällaisen paketin:

Pelastavana enkelinä toimi tällä kertaa Gem Mall. Erityisen upeita olivat nuo mustat, fasettihiotut Onyx-pisarat, joille tavarantoimittaja antoi luokituksen AAA. Sitten vain odottelemaan inspiraatiota, tai oikeastaan lähinnä vapaata aikaa, jolloin näistä voisi syntyäkin jotain...

Prinsessan oma korusetti

Sain tilauksen tehdä 7 v. täyttävälle nuorelle neidille kaulakorun ja korvikset. Värejä ei ainakaan tarvinnut sen suuremmin tämän tilauksen kohdalla miettiä, lähes kaikkia tyttölapsia taitaa tuo vaaleanpunainen viehättää (paitsi itseäni silloin aikanaan, mutta enpä kyllä käyttänyt juuri korujakaan). Tällaista jälkeä siitä sitten syntyi:


Setissä on makeanveden helmiä, lasikristalleja sekä joitakin tuntemattomia violetteja korukiviä, jotka luonnossa eivät ole ihan noin tummia ja sinertäviä vaan sointuvat kauniimmin vaaleanpunaisen sävyihin. Riipuksena toimii foliolasisydän. Kaikki osat ovat hopeaa. Uutena haasteena setin tekemisessä oli se, että se tulee lapselle, joten piti miettiä hieman tarkemmin kaulakorun pituutta ja korvisten painoa.

Verkkokauppa sulkee ovensa

Palveluntarjoajan hinnankorotuksen vuoksi suljen verkkokaupan maanantaina 22.6.2009. Siihen asti kaikki kaupassa olevat korut ovat 25 % alennuksessa.

Korujen tekeminen toki jatkuu edelleen, mutta jatkossa keskityn tilaustöihin.

Kieputuksilla jatketaan...

...tällä kertaa riipuksen merkeissä. Sydänriipus syntyi hopeasta ja Swarovskin kristallisydämestä. Seurakseen se sai valkoisia, riisinmallisia makeanveden helmiä sekä lisää Swarovskia.

Korusta tuli turhan herkkä omaan makuuni, joten se etsii itselleen sopivampaa omistajaa. Hintaa sillä on 45 €.

---

Koru löysi uuden omistajan!

Kieputuksia

Helmetin foorumilla olen huomannut, että ajoittain tulee joitakin tiettyjä tekniikkabuumeja, jotka inspiroivat hetken aikaa monia koruntekijöitä. Jonkin aikaa sitten tehtiin runsaasti upeita riipuksia dominonappuloista, nyt olen ollut havaitsevinani jonkinlaista kieputtelubuumia. Kieputteluidolini on Sirpale, joka tekee aivan henkeäsalpaavan upeita koruja laadukkaista materiaaleista. 

Itsekin halusin kokeilla tätä tekniikkaa, joten tilasin pehmeää, ohutta hienohopealankaa ja aloin odotella inspiraatiota. Tänään tuntui vihdoin siltä, että kaipasin jotain pikkutarkkaa näperrettävää, joten ryhdyin toimeen. Ihan hetkessä nämä korvakorut eivät tosiaan valmistuneet, mutta puuha oli todella mukaansatempaavaa ja sain pitkästä aikaa ihan uutta kipinää korujen tekoon.

Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka kyseessä ovatkin ensimmäiset kieputtelukoruni. Hieman ne kaipaavat vielä patinaa pintaansa. Korvisten rungot ja koukut taivuttelin 0.8 mm puolikovasta langasta, kieputeltu lanka on siis pehmeää 0.5 mm hienohopealankaa. Mukana on pieniä, tummanvioletteja makeanveden helmiä sekä 2 mm pyöreitä hopeahelmiä. Täysin symmetriset ja identtiset nämä eivät ole, mutta juuri pienessä epätäydellisyydessä mielestäni piilee osaltaan käsityön viehätys.