Karun yksinkertaista

Hoksasin, että tarvitsen kaulakorun sellaisen topin kanssa pidettäväksi, joka on kaikkea muuta kuin söpö ja nätti vaan jotain vähän rokimpaa. Tartuin siis hopeoituun lankaan ja aloin väännellä. Hematiitit löysivät paikkansa ja eksyipä keskelle yksi "wannabe-hematiitti" lasihelmikin. Viimeistely nahkanauhalla, ronskit solmut, suurehko salpalukko (joka näkyy kuvassa vain epämääräisenä möykkynä) ja tadaa - näin syntyi kaulakoru, joka ei todellakaan ole mikään söpö ja sievä.

Tämä koru on itse asiassa kaikista tekemistäni eniten sellainen, joka sopii omaan käyttööni. Käytän varsin vähän koruja, joten siinä mielessä tämä harrastukseni on vähän erikoinen ja harvoin käsissä syntyy sellaista, jota käytän itse. Lahjon siis ystäviäni senkin edestä!