Anun lempiväri on turkoosi, joten värin valinta ei ollut vaikea. Käytin makeanvedenhelmiä, turkooseja jaspiksia sekä hopeoituja osia. Korusta tuli varsin nätti ja siro ja se näytti ranteessa hyvältä. Tein rannekoruja kaksi, jotta Anu voisi halutessaan käyttää yksi- tai kaksirivistä rannekorua. Täydensin settiä vielä korvakoruilla.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Kirje lähti viikko sitten, eikä se ole vieläkään löytänyt perille. Epäilin, että josko kirje olikin liian painava, sillä en hoksannut punnita sitä, mutta siinä tapauksessahan Anu olisi vain joutunut itse lunastamaan korun. Lähetin lauantaina asiakaspalveluun varsin asiallisen sähköpostin, jossa kyselin, olisiko mitään keinoa selvittää kirjeen liikkeitä. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Huomenna soitan asiakaspalveluun ja en takaa, että pystyn enää olemaan asiallinen. Itellan palvelusta on muutenkin huonoja kokemuksia kuluneelta kesältä, kun postia ei työpaikallani meinattu sitten millään saada tulemaan oikeaan laatikkoon, joten tämä sattumus vain lisäsi epäluottamustani ko. laitosta kohtaan.
Korut eivät sinänsä olleet kalliita, mutta vaivalla ja ajatuksella ystävälle tehtyjä. Tähän väliin voisi todeta, että kannattiko lähettää tavallisena kirjeenä sellaista, mikä ei missään nimessä saa joutua hukkaan, mutta eihän tällaista nyt odota tapahtuvan! Miksei ne koskaan hukkaa vaikkapa tv-lupalaskuja?!
Ole hyvä Anu ja hyvää synttäriä näin jälkikäteen. Toivottavasti nautit näistä kuvista...
4 kommenttia:
Voi ei! Ei kai Itella taas. :( Mutta ei hätä ole vielä tän näköinen... Lähetin tammikuussa 2007 toiselle helmikaverille helmiä, jotka olivat tulleet Thaimaasta asti ilman ongelmia reilussa viikossa Suomeen. Kirjettä ei näkynyt eikä kuulunut ja Postista sain vastauksen vakuuttamisesta tai kirjaamisesta. kukaan ei vastaa kirjeistä. Pah! Kyseistä kirkettä ei ollut heidän tiedostoissa (kai niillä joku systeemi siis on?), joten epäilivät, että en ole laittanutkaan sitä postiin...
Mutta mitä tapahtuikaan heinä-elokuun vaihteessa 2007? Kirje tuli perille! Vastaanottaja ihmetteli, miksi puhuin hiihtämisestä ja miksi se mulle tällaisia lähettää... Oliskohan ollut postiauton siivouspäivä tai jotain, kun elämää nähnyt kirjekuorikin löytyi.
Eli toivoa vielä on saada kauniit korut takaisin! Joskus! ;)
Kiitos lohduttavasta tarinasta! Ehkä korut sitten ensi synttäriksi ehtivät perille ;o)
Hih! Meinasin juuri lohduttaa tuolla samalla tarinalla - eli olen se toinen puolikas ;-D
Lisälohdutus; helmikirjeet on kotimaassa joskus kestäneet viikon ja kaksikin mennä perille! Toki tuo päivä tai kaksi on tavallisin. Älä siis vielä heitä toivoasi!
Noo, uudet samanlaiset korut on jo tehty ja niiden pitäisi olla perillä tänään. Tein Itellalle katoamisilmoituksen ja asia luvattiin viedä eteenpäin. Kadonnut kirje palautuu takaisin minulle sitten jos se jonain päivänä löytyy. Katsotaan, miten käy...
Lähetä kommentti